Suomen Kansallisbaletti – historia ja nykyaika

Suomalaisen oopperan juuret juontavat aina vuoteen 1873 asti, jolloin säännölliset oopperaesitykset alkoivat Suomessa. Alkuaikoja leimasivat taloudelliset vaikeudet ja oman kiinteän oopperatalon puute. Alan toiminta loppuikin lyhyeen jo vuonna 1879 ja suomalaiseen oopperakenttään tuli tauko pitkäksi aikaa. Vasta vuonna 1911 Edvard Fazer, Oskar Merikanto ja Aino Ackté perustivat vakinaisen oopperan, joka sai nimekseen Kotimainen ooppera – Inhemska Operan. Taideala oli kaksikielinen ja se löysi kotipaikakseen vanhan venäläisen teatterin, Aleksanterin teatterin.

Baletin tulosta Suomeen saadaan kiittää Edvard Fazeria, joka oli hyvin innostunut taidealasta. Niinpä vuonna 1922 perustettiin Suomen Kansallisbaletti, joka on toiminut tästä lähtien Kansallisoopperan yhteydessä. Baletti oli jo tuohon aikaan Venäjällä iso ilmiö, joten oli selvää, että myös baletin johtaja löytyisi itänaapurista. Fazer päättikin kutsua viralliseksi balettimestariksi George Gé -nimisen henkilön. Kansallisbaletin ensimmäiseksi teokseksi valikoitui erittäin klassinen Pjotr Tšaikovskin Joutsenlampi. Suomalainen ooppera sai jo alusta alkaen venäläisiä perinteitä Gén myötä.

Klassikoita ja vaikeuksia

Suomen Kansallisbaletin alkuaikojen ohjelmistoon kuului runsaasti suuria klassisia baletteja kuten Prinsessa Ruusunen, Pähkinänsärkijä ja Giselle. Muun maailman tapaan jättimäinen lama iski kuitenkin Suomeenkin 1930-luvun alussa ja sekä oopperan että baletin kävijämäärät laskivat huomattavasti. Tuohon aikaan Suomalaisen Oopperan taiteellisena johtajana toimi Armas Järnefelt. Kävijäkatoa yritettiin paikata muun muassa opereteilla ja baletilla, joita Järnefelt henkilökohtaisesti inhosi. Johtaja saikin lähteä pestistään ennen 1930-luvun loppua ja baletti säilyi, vaikka pitkään koko instituution olemassaolo oli vaarassa.

Vaikean 1930-luvun jälkeen tiedossa oli entistä vaikeampia aikoja toisen maailmansodan myötä. Baletille sota-aika oli kuitenkin merkityksellistä, sillä sotavuosina perustettiin Oopperan Balettikoulu, joka tunnetaan nykyisin nimellä Suomen kansallisoopperan balettioppilaitos. Teatterirakennus vaurioitui talvisodan pommituksissa jonkin verran, mutta esitykset jatkuivat kuitenkin koko sodan ajan.

Taistelujen jälkeen edessä oli pula-aika, mutta kansa kaipasi kuitenkin viihdettä, joten oopperassa ja baletissa riitti hyvin kävijöitä. Pian suomalaista balettiosaamista vietäisiin myös muualle maailmaan ja se nousisi sille kuuluvaan arvoonsa.

Suomalainen baletti maailmalla

Sotavuosien jälkeen baletti lähti uuteen nousuun. Tiettävästi ensimmäisen kerran suomalainen baletti kävi ulkomailla vuonna 1947, jolloin kotimaiset tanssijat esittivät Tukholmassa Joutsenlammen. Sodan arvet olivat viimeinkin umpeutuneet vuonna 1957, jolloin baletti vierailu Leningradissa. Ja jo ennen 1960-luvun vaihtumista tanssijat kiersivät Yhdysvalloissa. Suomalaisesta baletista tuli vientituote ja arvostettu kansainvälinen taidemuoto. Legendaarinen baletin ensimmäinen johtaja George Gé palasi 1960-luvulla talon johtoon ja esitysten taso nousi entisestään. Kylmän sodan aikaan Suomessa vieraili tähtiä niin idästä kuin lännestäkin.

Kun tultiin 1970-luvulle, alkoi merkittävä aikakausi myös suomalaisen baletin historiassa. Noihin aikoihin ryhdyttiin nimittäin suunnittelemaan uutta oopperataloa, joka tarjoaisi paremmat fasiliteetit myös suomalaiselle baletille. Projektia ryhtyi vetämään oopperasta eläkkeelle jäänyt Alfons Almi, ja projekti kesti todella pitkään. Uuden oopperatalon harjannostajaisia vietettiin vuonna 1990. Tämän osan projektista Almi ehti nähdä, mutta hän kuoli vuonna 1991, kaksi vuotta ennen uuden oopperatalon valmistumista. Ooppera ja baletti siirtyivät uusiin tiloihin Töölönlahden rannalle vuonna 1993.

Uotisen aikakausi

Suomen Kansallisbaletin taiteelliseksi johtajaksi valittiin hieman ennen uuden oopperatalon vihkiäisiä Jorma Uotinen, josta tulikin nopeasti legendaarinen hahmo myös yleismedian puolella. Uotinen toimi Kansallisbaletin taiteellisena johtajana aina vuoteen 2001 saakka, ja on varmasti ollut henkilö, joka on saanut vietyä baletti- ja tanssitietoisuutta myös muiden kansanluokkien kuin eliitin pariin. Uotisen herra tunnetaan räiskyvänä persoonana ja lehtien seurapiiripalstoilla viihtyvänä julkkiksena, joka oli omiaan lisäämään baletin tunnettuutta myös tuiki tavallisen kadunmiehen silmissä.

Uusi oopperatalo ei myöskään ollut paikka pelkästään klassiselle oopperalle tai baletille, vaan talon seinien sisään mahtui monenlaista muutakin ohjelmaa kuten musikaaleja ja tangokonsertteja. Uuden vuosituhannen myötä baletti on laajentunut myös oopperatalon ulkopuolelle. Nykyisin balettia nähdään laajasti erilaisilla kiertueilla ja jopa jäähalliesityksissä. Jorma Uotisen jälkeen Kansallisbalettia johti muutaman vuoden ajan (2001-2008) Dinna Bjørn, joka siirtyi Suomen puikkoihin Norjan kuninkaallisesta baletista. Uotisen tavoin hän oli myös itse tanssija ja toiminut Helsingin kansainvälisen balettikilpailun johtajana.

Kenneth Greven aikakausi

Vuonna 2008 Kansallisbaletissa alkoi uusi, lähes kymmenen vuotta kestänyt aikakausi, kun tanskalainen balettitanssija, koreografi ja balettimestari Kenneth Greve valittiin talon johtoon. Miehen ensimmäinen työ Suomen baletissa oli Joutsenlampi, joka oli alun perin Prahan baletille tehty versio. Greve tunnettiin urallaan erittäin tuotteliaana baletinluojana. Esimerkiksi vuonna 2010 ensi-iltansa sai Greven luoma kokoillan baletti Scheherazade ja vuonna 2012 Lumikuningatar. Varsinkin jälkimmäinen oli sekä yleisö- että arvostelumenestys. Kauden lopussa koitti kuitenkin Greven musta hetki.

Kansallisbaletin tulevaisuus

Vuoden 2017 loppupuolelle #MeToo -liike järisytti kulttuurimaailmaa erityisesti Yhdysvalloissa. Sen laineet löivät Suomeenkin ja myös Kansallisbalettiin, sillä tanssijat syyttivät Kenneth Greveä epäasiallisesta käytöksestä. Hänen annettiin kuitenkin jatkaa kauden loppuun saakka, heinäkuuhun 2018.

Kokonaisuudessaan Kansallisbaletin tulevaisuus näyttää kuitenkin valoisalta. Balettikoulu elää, baletissa nähdään vuosittain upeita uusia esityksiä ja talon uutena johtajana aloittaa elokuussa Madeleine Onne. Hän on ruotsalainen balettitanssija ja balettipedagogi, joka on työskennellyt sekä Tukholman Kuninkaallisen baletin johtajana että Hongkongin baletin päävirassa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *