Suomalainen kansantanssi

Suomalaisella kansantanssilla on takanaan pitkä historia, ja se on yhä monen ikäisten keskuudessa suosittu harrastus. Muodikkaaksi harrastukseksi kansantanssit eli tanhut nousivat 1900-luvun alussa raittiusjärjestöjen ja naisvoimisteluliikkeen työn ansiosta. Kansantansseja on tanssittu joka puolella Suomea hieman eri tyylillä jo paljon pidempään, mutta 1800-luvun lopun kansallisaatteen innostamana alettiin tallentaa tanssiperinnettä ylös, jonka ansiosta monet innostuivat kansantansseista. Maantieteellisesti kansantanssiperinne jakautuukin esteettisten ja tyylillisten eroavaisuuksien vuoksi yleensä kolmeen alueeseen: itäiseen eli karjalaiseen perinteeseen, läntiseen ja muuhun Suomeen.

Suomalaisen kansantanssin juuret ovat muissa eurooppalaisissa tanssiperinteissä ja ne kietoutuvatkin vahvasti Suomen historian eri vaiheisiin Ruotsin vallan ajasta Venäjän suuriruhtinaskunnan valta-aikaan. Varsinaiseksi suomalaisuutta korostaneeksi kulttuurin muodoksi se muotoutui vasta kansallisuusaatteen nousun vaikutuksesta, jolloin tanssin suomalaisia juuri alettiin korostaa.

Kansantansseja on perinteisesti Suomen historian saatossa pidetty suosittuna ajanvietteenä. Kansallisuusaatteen myötä tansseja alettiin kutsua tanhuiksi, sillä “tanssi”-sanaa pidettiin vierasperäisenä tuontitavarana. Ensimmäinen virallinen kansantanssiesitys pidettiin vuonna 1866 Suomen Taiteilijaseuran juhlissa, jonka yksi pääjärjestäjistä oli tunnettu kirjailija Sakari Topelius.

Eri kansantanssilajeja

Kansantanssit voivat olla joko ryhmätansseja, joissa tanssitaan symmetriaa noudattaen erilaisissa kuvioissa tai paritansseja, joissa tanssitaan erilaisissa muunnelmissa vapaan viennin avulla. Improvisaatio on tyypillisempää karjalaisessa ja suomenruotsalaisessa tanssiperinteessä kuin muualla Suomessa ja suomenruotsalaisessa tyylissä myös askelletaan pehmeämmin ja pyöritään nopeammin. Harrastuksena kansantanssi jakaantuu esittäviin ja sosiaalisiin ryhmiin. Esittävät ryhmät tarjoavat katsojille elämyksiä ja lisäävät suomalaisen kansanperinteen tietoisuutta suomalaisten keskuudessa. Sosiaaliset ryhmät puolestaan keskittyvät yhteiseen hauskanpitoon, kuten kansantanssiperinteessä on ollut tapana.

Suomalaiset kansantanssit ovat liittyneet myös kalevalaiseen runoperinteeseen, sillä keskiajalla suosituissa piiri- ja piiritansseissa käytettiin yleensä kalevalamittaisia lauluja. Laulutansseina tunnettuja kalevalamittaisia lauluja kerättiin vielä 1900-luvun alussa Karjalan alueelta ja nykyisin niiden jatkajana on pidetty erilaisia piirileikkejä. Ilonpitoon ja leikkeihin ovat liittyneet Karjalan alueella myös erilaiset kuviotanssit, kuten poloneesi, joita on säestetty laulamalla. Niihin on liittynyt myös muunlaisia kisailuja ja leikkejä, joita on kutsuttu myös karjalaisiksi kisoiksi. Ne ovat perinteisesti olleet suosittuja illanviettotapoja Karjalan alueella.

Tunnetut suomalaiset ryhmätanssit

Suosituimpia ryhmätansseja ovat perinteisesti olleet erilaiset kontratanssit, kuten angleesi eli solatanssi, enkeliska, kolonnatanssit, kantrilli, franseesi ja purpuri. Enkeliska oli erityisen suosittua 1800-luvun puolivälissä, vaikka se yleistyi Suomessa jo vuosisadan alkupuolella. Tanssi oli suosittua lähes pelkästään tavallisen kansan keskuudessa, eikä sitä juurikaan tanssittu säätyläispiireissä. Nimi viittaa tanssin alkuperään, sillä se tuli Englannista merimiesten mukana ja viittaa siten englantilaisten ruotsinkieliseen nimitykseen. Tanssiin kuuluu enkeliskahypyt eli paikallaan ryhmässä tehtävät hypyt ja kuviossa pujottelu enkeliskakierto.

Enkeliskasta poiketen franseesi ei yleistynyt kovin laajalle tavallisen kansan joukossa, vaan sitä pidettiin lähinnä säätyläistanssina, eikä se siten saavuttanut samanlaista suosiota. Kolonnatanssit ovat puolestaan kontratansseja, jotka tulevat alun perin Ranskasta ja joissa tanssikuvio muodostuu useista kolmikkoriveistä. Suosituin kontratansseista on kuitenkin ollut perinteisesti katrilli, jota tanssitaan neliössä ja näyttävin puolestaan purpuri. Purpurissa on useita erilaisia näyttäviä osia, jotka ovat aikojen saatossa yhdistyneet useista erillisistä tansseista yhdeksi suosituksi kansantanssiksi, jota tanssitaan eri vuoroissa.

Pareittain tanssittavat suomalaiset kansantanssit

Pareittain tanssittavia kansantansseja ovat muun muassa polska, masurkka, polkka, jenkka, sottiisi, kerenski, hambo ja valssi. Paritanssien on uskottu tulleen Suomeen pääasiassa Keski-Euroopasta Ruotsin kautta, mutta kolmijakoista paritanssia masurkkaa pidetään yleisesti Venäjän kautta tulleena tanssina, ja kerenskin suosio puolestaan juontuu Venäjän vallankumousajoista. Puolasta Ruotsin kautta Suomeen rantautunutta suosittua polskaa voidaan tanssia myös ketjussa ja piirissä, mutta perinteisesti sitä on tanssittu myös pareittain. Polkkaan taas kuuluvat parin nostot ja askelvariaatiot.

Yksi suosituimmista edelleen tanssilavoilla usein toistuvista kansantansseista on jenkka, johon kuuluvat erilaiset hypyt. Ensimmäisessä osassa otetaan kaksi askelta, jonka jälkeen tulee kaksi hyppyä ja toisessa osassa otetaan neljä hyppyaskelta, joiden avulla pyöritään kaksi kierrosta. Vauhdikas jenkka on säilyttänyt suosionsa hyvin, mutta harva muistaa, että sitä tuntemattomampi sottiisi on alkuaan ollut saman tanssin eri variaatio. Sottiisi eroaa jenkasta siten, että siinä ei hypitä, vaan hyppyaskelten sijaan askeleet pysyvät maata vasten.

Kaustisen kansanmusiikkijuhlat tuo näkyvyyttä kansantansseille

Tunnetuimmat kansantanssiperinnettä esittelevät juhlat järjestetään heinäkuussa Kaustisilla. Kansanmusiikkiin ja -tanssiin keskittyvät Kaustisen kansanmusiikkijuhlat on järjestetty jo vuodesta 1968 lähtien. Seitsemän päivää kestävä festivaali houkuttelee yleensä jopa 100 000 kävijää, joten se lisää kansantanssiperinteen näkyvyyttä niin suomalaisten kuin ulkomaalaisten vieraiden keskuudessa. Juhlapihalla on tanssilattia, jossa festivaalikävijät voivat kokeilla erilaisia kansantansseja. Myös esiintyjälistassa on yleensä useita tunnettuja suomalaisia kansantanssiryhmiä. Vuoden 2018 esiintyjälistassa on muun muassa kansantanssi- ja musiikkiryhmä Siepakat ja joensuulainen tanssiryhmä Motora.

Suomi tanssii

Suomalaiset kansantanssit ovat perinteisesti olleet erittäin suosittuja illanviettotapoja tavallisen kansan keskuudessa. Kansallisuusaatteen yleistyessä kansantanssit kasvattivat suosiotaan harrastuksena ja 1860-luvulta lähtien niitä alettiin myös esittää erilaisissa tilaisuuksissa sosiaalisen ajanvieton lisäksi. Kansantanssit jaetaan ryhmä- ja paritansseihin, joista suosituimpia ovat erilaiset kontratanssit ja paritansseista esimerkiksi jenkka, jota edelleen tanssitaan yleisesti tanssilavoilla. Kansantanssitapahtumista puolestaan tunnetuin ja suosituin on Kaustisilla järjestettävät Kaustisen kansanmusiikkijuhlat, joissa myös tanssi on hyvin edustettuna. Arvion mukaan Suomessa on nykyisin edelleen noin 25 000 kansantanssin harrastajaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *