Lavatanssit – Osa suomalaista mielenmaisemaa

Lavatanssit ovat erottamaton osa suomalaista kansanperinnettä. Jo yli sadan vuoden ajan suomalaiset ovat kokoontuneet tanssimaan kaupunkien ulkopuolelle luonnonhelmaan sijoitetuille tanssilavoille. Eikä syyttä, sillä lavatanssit mahdollistavat hauskanpidon ystävien ja tuttujen kesken, jonka lisäksi moni intohimoinen kesäromanssi on saanut alkunsa kuulaassa kesäillassa lavatanssien tiimellyksessä. Vaikka niiden määrä on vähentynyt huomattavasti 50- ja 60-luvun huippuvuosista, löytyy Suomesta vielä satoja toiminnassa olevia tanssilavoja. Viime vuosina lavatanssien suosio on jopa kasvanut, ja ne ovat löytäneet uuden yleisön nuorten kaupunkilaisten parista.

Tanssilava kesäisenä iltana on useammalle sukupolvelle olennainen osa suomalaisuutta. Vuoden 1991 julkaistun kansallisesti edustavan kyselytutkimuksen mukaan jopa huimaavat 37 % vastaajista ilmoitti osallistuvansa seuraavan kesän lavatansseihin. Lavatanssikulttuurin keskeisyys Suomessa ei ole sattumaa. Suomalaisten vahvoja kansallisia piirteitä ovat vähäsanaisuus ja vähäeleisyys. Tämänkaltaisessa hiljaisuuden kulttuurissa laulun ja tanssin avoin, kaikille opittavissa ja aistittavissa oleva kieli on tarpeen. Se saattaa ihmiset yhteen ja antaa keinon tunteiden sekä ajatuksien vaihtoon tanssijoiden kesken.

Lavatanssien historia Suomessa

Lavatanssien juuret ulottuvat 1800-luvun loppuun. Tätä ennen ihmiset kokoontuivat tanssimaan tupiin, silloille tai riihiin. Välillä tanssilavaksi kelpasi myös tasainen kallio tai hiekkakenttä. Ensimmäiset tanssilavat otettiin käyttöön 1870-luvulla, ja kohta niitä oli jo ympäri Suomea. Tanssien suosio kasvoi vauhdilla, kunnes vuonna 1914 valtio pyrki rajoittamaan tanssitoimintaa. Silloin säädettiin 1980-luvulle asti voimassa ollut huvivero, joka söi jopa 50 % lippujen hinnasta. Toisen maailmansodan aikaan lavatanssit olivat taas kokonaan kielletty, mutta palasivat taas suosioon sotien jälkeen.

1950-luvulla lavatanssien suosio alkoi olla huipussaan, ja siitä oli tullut suosittua ajanvietettä niin kaupunkilaisten kuin maalaistenkin parissa. Silloin alettiin myös rakentaa isojen avolavojen sijaan katettuja paviljonkeja, joita on myös suurin osa nykyisistä tanssilavoista. 1970-luvulla lavatanssien suosio alkoi kuitenkin pikkuhiljaa hiipua kilpailevien ajanviettotapojen seurauksena. Televisio, rock- ja populaarimusiikki kiehtoi nuorisoa enemmän, ja lavatansseista tuli lähinnä vanhemman polven huvitusta. Tällöin moni tanssilava joutui lopettamaan toimintansa, ja lavakulttuuri ei ollut enää entisensä.

Musiikki lavatansseissa

Yksi tärkeimmistä tekijöistä lavatansseissa on musiikki. Monille lavavalinta perustuu siihen, minkälaista musiikkia tansseissa on tarjolla. Pienemmillä lavoilla esiintyjänä saattaa olla vain duo tai yksittäinen laulaja taustanauhalla varustettuna. Yleensä kuitenkin lavatanssien musiikista vastaa vähintään kaksi live-orkesteria, jotka mahdollistavat sen, että musiikki soljuu taukoamatta läpi tanssien. Orkesterit esittävät instrumentaalisia ja laulettuja kappaleita sekä ottavat usein myös yleisön toiveita vastaan. Yleensä jokainen orkesteri soittaa kaksi samaan tanssirytmiin kuuluvaa kappaletta, jonka jälkeen tapahtuu parinvaihto.

Etenkin nuorison keskuudessa on valloilla käsitys, että lavojen musiikki on ainoastaan samoja iänikuisia ralleja 50-luvulta. Tämä ei voisi olla kauempaa totuudesta, koska lavatansseissa soitetaan monipuolisesti niin perinteistä tangoa, valssia, jenkkaa, polkkaa kuin humppaakin. Ehkä suosituin musiikkilaji, johon lavoilla törmää, on kuitenkin suomalainen iskelmämusiikki, jota voidaan esittää niin nopeana kuin hitaanakin soitantona. Nykyaikana lavoilla voi myös kuulla latinalaisia musiikkirytmejä, jiveä, rock’n’rollia ja monia muita enemmän uudemman sukupolven parissa suosittuja lajityyppejä.

Lajit lavoilla

Suomalaisilla tanssilavoilla tanssitaan monipuolisesti hyvinkin erilaisia tanssilajeja. Tanssirytmejä on yli kymmenen, joista tunnetuimpia ovat muun muassa foksi, tango, valssi, mambo, polkka ja humppa. Näiden lisäksi orkesterit saattavat soittaa musiikkia, jota voidaan tanssia oman mielen mukaan improvisointia säästelemättä. Lavojen tanssilajeista ylivoimaisesti suosituin on kuitenkin suomalainen tango, jonka parissa ei tunnetusti tunteita säästellä. Hitaampien tanssien välissä saatetaan myös tanssia fyysisesti raskasta polkkaa, joka laittaa sykkeen koholle ja vipinää punttiin kenelle tahansa.

Lavatanssien ehdottomasti tärkein rituaali on parin haku. Nykyään käytäntönä on, että naiset ja miehet saavat vapaasti hakea toisiaan suurimman osan illasta. Lisäksi yleensä illasta on varattu ainakin yksi tunti pelkästään naisten haulle. Tämän tunnin aikana naisilla on myös mahdollista olla rauhassa tanssiseuraa hakevilta miehiltä ja nauttia esimerkiksi orkesterin musiikista. Perinteisesti miehet vievät naisia tansseissa, mutta tätä vanhaa kaavaa ei nykyään enää noudateta kaikilla lavoilla. Se, kuka vie tanssia, palauttaa myös tanssipartnerin takaisin riviin odottamaan seuraavaa tanssia.

Lavatanssien tulevaisuus

Lavatanssit ovat tärkeä osa suomalaista kulttuurihistoriaa, joten niiden tulevaisuus on huolettanut useita alan parissa toimivia. Ongelmana on, että lavatanssit ovat pysyneet lähes muuttumattomina vuosikymmenien ajan, mikä on vieraannuttanut uudemman sukupolven lavakulttuurista. Eikä syyttä, sillä lavatansseihin liittyy usein hyvinkin jäykkiä sukupuolirooleja, jotka eivät ole enää tätä päivää. Viime vuosina onkin ilmaantunut uusia vapaamielisempiä lavatanssitapahtumia, joissa hakukäytännöt ovat tasa-arvoisemmat ja pukukoodit väljemmät. Ne ovat myös houkutelleet nuorempia kaupunkilaisia lavoille ja antaneet toivonkipinän lavakulttuurin säilymisestä.

Lopuksi

Lavatansseilla on erityinen asema suomalaisessa mielenmaisemassa. Sen parissa on koettu suuria tunteita jo vuosikymmenien ajan, ja moni suomalainen on löytänyt elämänkumppaninsa tanssilavoilta. Ensimmäiset avoimet tanssilavat nousivat Suomeen jo 1800-luvun lopulla, ja parhaimmillaan niitä on löytynyt lähes jokaisesta pitäjästä. Tästä syystä olisi sääli, jos lavatanssikulttuuria ei pystytä elvyttämään. Nykyään tanssia arvostetaan enemmän kuin koskaan, mutta lavatanssien suosioon se ei ole vaikuttanut. Lavatanssien suosion palauttaminen vaatii tanssietiketin päivittämistä niin, että se palvelee kaikkia osallistujia ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *